Sana arkeologian välttämättömyydestä

Kun paljastuu että opiskelen muinaistiedettä vastataan paremman puutteessa: ”Se on mielenkiintoista”. Mielenkiintoinen ei riitä. Sanottaisiinko samoin silloin, jos ilmoittaisin olevani taloustieteilijä tai opiskelevani yleistä valtiotiedettä? Vallitsevaan asenteeseen kuuluu, että arkeologia ei ole sinänsä mitään välttämätöntä, mutta kuuluhan sivistysvaltioon se, että humanistitkin pääsevät vähän toteuttelemaan itseään ja arkeologisista kaivauksista saa aina kivan tunnelmakuvauksen paikallislehteen silloin, jos mitään vakavaa ei ole tapahtunut. Tunnetusti arkeologiaa käsittelevien lehtijuttujen tieteellisen sisällön kanssa toimittajat ottavat rennosti, luultavastikin sen vuoksi, etteivät koe olevansa tekemisissä oikeiden tieteentekijöiden kanssa. Arkeologian ajatellaan olevan kauniiden esineiden etsimistä maasta. Ehkä parhaimmillaan suomalaisten juurten etsimistä.

Asiantuntijat perustelevat ajan ilmiöitä muinaisuuksilla. Niin tehtiin jo muinaisuuksissa ja niin tehdään edelleen. Taannoinen lehtikirjoittaja kirjoitti rasismin olevan ihmisillä geeneissä ja aloitti perustelunsa kivikaudesta, jolloin hänen mukaansa ihmisyhteisöt liikuskelivat omissa oloissaan suhtautuen vieraisiin yhteisöihin pelokkaan vihamielisesti. Muinaistutkijat tietävät, että näin ei ole vaan maailma on ollut globaali jo kivikaudella. Taloustieteilijät saattavat kertoa mutkattomasti, että luonnontilassa ihmisten välillä vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki, vaikka usein metsästäjä- keräilijäyhteisön vaihtotaloutta saattaa kuvailla paremminkin palveluksen ja vastapalveluksen laki. Paleoruokavaliota pidetään terveellisenä. Onko vielä tutkittu, mitä ruokia paleoliittiseen ruokavalioon missäkin päin maailmaa todella kuului?

Arkeologia on tärkeää. Ellei nykyajan ilmiöiden esihistoriallisia juuria ymmärretä, nykyajan ilmiöitä ei täysin ymmärretä. Lienee yleisesti tunnustettua, että historiasta kannattaa ottaa opiksi tätä päivää ja tulevaisuutta koskevia päätöksiä laadittaessa. Silloin kun mietitään, kuinka ydinjätteen loppusijoitusluolan suulle asetettavassa taulussa saadaan paikan vaarallisuus ilmaistuksi siten, että luolan suulle viiden tuhannen vuoden kuluttua eksyvä ihminen myös ymmärtää asian, on työryhmässä oltava historioitsijan lisäksi myös muinaistieteilijä. Ennenkuin rakentavaa maahanmuuttokeskustelua edes kannattaa aloittaa, olisi tehtävä selväksi, että kaikki maailman kulttuurit ovat kokoelmia muualta tulleista vaikutteista. Suomenkin alueen koko menneisyydessä on kyse maailmanverkoston välityksellä toimivasta kulttuuri- ja geenivaihdosta. Muinaistieteilijä ymmärtää tämän. Miksi hän ei kerro sitä?